Jälkiä laatikossa on performatiivinen valokuvasarja lapsenlapseni ja valokuvaaja-isoäidin (minun) suhteesta. Yhteisen projektin ideat ovat syntyneet pienistä arjen huomioista ja leikeistä. Kuvien suunnittelu on leikkien tarkkailua, seuraamista ja niihin osallistumista. Leikeistä syntyy ideoita, jotka rakennamme yhdessä performatiivisiksi kuviksi.
Kuvien tekemisen metodina on yhdessä rakentaminen. Kameran laukaisinta painaa valokuvaaja, joskus kaukolaukaisin on lapsenlapsella. Kuvien tekemisessä on aina sattuma läsnä. Leikeistä ja kuvaamisesta jää jälkiä. Valokuvat ovat jälkiä, joista syntyy autofiktiivinen kertomus isoäidin ja lapsenlapsen yhteisistä hetkistä. Niissä sekoittuvat arki, leikit ja muistot. Pohdin sarjassa, mitä jälkiä jätämme ja kuinka kauan ne säilyvät muistoina matkassamme.
Jälkiä laatikossa on noin 50 kuvan sarja, josta on rakennettu useita eri näyttelyitä.