Jälkiä laatikossa on performatiivinen valokuvasarja lapsenlapseni ja valokuvaaja-isoäidin (minun) suhteesta. Yhteisen projektin ideat ovat syntyneet pienistä arjen huomioista ja leikeistä. Kuvien suunnittelu on leikkien tarkkailua, seuraamista ja niihin osallistumista. Leikeistä syntyy ideoita, jotka rakennamme yhdessä performatiivisiksi kuviksi.
Kuvien tekemisen metodina on yhdessä rakentaminen. Kameran laukaisinta painaa valokuvaaja, joskus kaukolaukaisin on lapsenlapsella. Kuvien tekemisessä on aina sattuma läsnä. Leikeistä ja kuvaamisesta jää jälkiä. Valokuvat ovat jälkiä, joista syntyy autofiktiivinen kertomus isoäidin ja lapsenlapsen yhteisistä hetkistä.
Sydäntä kutittaa on jatkumo kahdelle aiemmalle valokuvasarjalle. Ensimmäinen projekti oli Sunnuntaiaamu, joka kertoo hetkistä, jolloin viikonlopun yhdessäolo on lopuillaan. Toinen projekti, Toisaalla, käsittelee isoisän ja lapsenlapsen suhdetta sekä heidän isiensä poissaoloa heidän elämässään.
Taltioin kohtaamisen hetkiä, ajan kulumista ja tunnelmia. Valokuvausprojektit etenevät kuvaamisen, kuvien katsomisen ja oivallusten tahtiin. Satojen otettujen kuvien ja ajan myötä alkaa kuvasarjasta kerros kerrokselta kuoriutua valokuvasarjan teema ja ydin.