Kantolanniemen 90 aktiivista vuotta

Siirtolapuutarhojen juuret ulottuvat 1700-luvun Englantiin, jossa kehittyi ajatus vähävaraisille tarkoitetuista puutarha- ja viljelypalstoista. Puutarhoissa perheet viljelivät hyötykasveja ja viettivät yhteistä aikaa raittiissa ilmassa. Ensimmäinen varsinainen siirtolapuutarha perustettiin kuitenkin vuonna 1869 Saksaan Leipzigiin. Sen pääpaino oli myös enemmän virkistyksessä ja ulkoiluelämässä kuin puutarhaviljelyssä. Erityisesti palstaviljelyyn tarkoitetut siirtolapuutarhat perustettiin niin ikään Saksaan 1900-luvun alussa.

Suomeen siirtolapuutarha-aate rantautui samoihin aikoihin, mutta puutarhojen perustaminen pysähtyi ensimmäiseen maailmansotaan. Suomen vanhin siirtolapuutarha on vuonna 1916 Tampereelle perustettu Hatanpään, nykyisin paikanvaihdon seurauksena Niihaman ryhmäpuutarha.

Kantolankärjessä palstaviljelyä vuodesta 1933

Kantolanniemen siirtolapuutarha on Suomen Siirtolapuutarhaliittoon kuuluvista puutarhoista 7. vanhin. Ajatus siirtolapuutarhan perustamisesta Hämeenlinnaan alkoi itää heti 1930 luvun alussa nuoren pappismiehen A Aijal Uppalan toimesta. Vuonna 1932 se konkretisoitui, kun Hämeenlinnan valtuusto päätti tammikuussa ostaa Vanajaveden rannalta Kantolankärjestä 8,5 hehtaarin suuruisen maa-alueen. Sen myi kaupungille Katisten Kartanon omistaja, kunnallisneuvos Erik Grenman siirtolapuutarha-alueeksi yhdellä markalla. Saman vuoden lokakuussa valmistui alueen asemakaava ja kaupunki vuokrasi alueen perustettavalle siirtolapuutarhayhdistykselle.

Siirtolapuutarhayhdistyksen perustava kokous pidettiin 6. päivänä heinäkuuta 1933 ja erilaisten vaiheiden jälkeen nimeksi päätettiin Kantolanniemen siirtolapuutarhayhdistys. Toiminta pääsi heti hyvään vauhtiin, perustamisvuonna yhdistyksessä oli jo 33 jäsentä. Noin 300 neliön suuruisia palstoja raivattiin silloisen kaupunginpuutarhuri Sorman laatiman pastasuunnitelman mukaan ruutukaavan muotoon. Ensimmäiset mökit valmistuivat vuoden 1934 kevätkesällä, mallimökiksi valmistui mökki numero 16. Vuoden 1955 lopussa oli rakentamattomia mökkejä enää kahdeksan.

Nyt vuonna 2023 kaikilla 77 palstalla on mallimökin mukainen 25 neliön suuruinen mökki. Viimeisimmät rakentuivat 60-luvulla. Alueen kuvaan kuuluu, että vaikka mökit ulkoasultaan ovat täysin samanlaisia, ulkoseinien värin saa valita oman mielensä mukaiseksi. Nykyisten rakennusohjeiden mukaisesti palstoilla voi mökin lisäksi olla maksimissaan 12 neliön suuruinen kasvihuone ja 25 neliön suuruinen patio, jonka päälle voi pystyttää enintään 12 neliön kokoisen kangasseinäisen aurinkokatoksen.

Alkuaikoina alueelle ei ollut varsinaisia teitä, vaan kulkemaan pääsi jalkaisin tai pyörällä jonkinlaista kinttupolkua pitkin. Se teki haasteelliseksi rakennusmateriaalin ja muiden tarvikkeiden kuljettamisen alueelle. Yleinen kulkuneuvo olikin silloin vene. Talvisin tarvikkeita kuljetettiin myös jäätä pitkin. Myöhemmin valmistui Lautatarhankatu ja mm. myymäläauto pysähtyi aikoineen alueen pääportilla.

Saunapuistikko Vanajaveden rantaan

Aivan oma lukunsa Kantolanniemen historiassa on saunojen rakentuminen Vanajaveden rantaan. Koska sauna kuuluu olennaisena osana suomalaisten kesänviettoon, rakennettiin aluetta kiertävälle vesijättömaalle saunoja hakematta niille rakennuslupaa. Vuoden 1977 keväällä asia putkahti julkisuuteen. Lehtitieto kertoo mm. seuraavaa: (Lainaus on Hämeenlinnan Kaupunkiuutisista 1.9.1977.) ”Tähän astisissa tutkimuksissa on todettu, ettei yhdellekään saunalle ole edes haettu rakennuslupaa, saati sitten että sellainen olisi olemassa. Rakentaminen on tapahtunut pääasiassa perimätietoon nojautuen, eli jos kerran naapurikin murjaisi saunan tuohon rantaan, niin mikä sitten, etten minäkin.”

Saman artikkelin mukaan maistraatti katsoi, että ellei rakennuslupia ala löytyä, on purkaminen vakavasti otettava vaihtoehto. Saunojen omistajat puolestaan ilmoittivat käyttävänsä kaikki valitustiet, mikäli ”leka alkaa Kanniemessä heilua ja saunat pannaan tasaiseksi”.

Aktiivisten kantolanniemeläisten taistelun tulos saatiin lukea esim. Hämeen Kansasta 16.2.1980: ” Kantolanniemen saunamökit saavat jäädä. Kaupungin rakennuslautakunta myönsi rakennusluvat jälkikäteen luvattomasti rakennetuille saunoille.” Alue myös liitettiin osaksi siirtolapuutarha-aluetta erityisenä saunapuistikkona ja myöhemmin rakennetuille saunoille on haettu määräysten mukaiset rakennusluvat. Saunoja on nykyään 74.

Talkoilla on saatu paljon aikaan

Yhteisöllisyydellä on aina ollut tärkeä sija Kantolanniemen siirtolapuutarhassa. Talkoilla on saatu paljon aikaan ja niitä tehdään edelleen, jotta alue kehittyy ja säilyy hyvässä kunnossa.

Puolustuslaitokselta yhdistys osti vanhan parakin, joka talkoovoimin purettiin, kuljetettiin ja rakennettiin uudelleen nykyiselle paikalleen alueen yhteisesti kokoontumistilaksi. Talon vihkiäiset pidettiin vuonna 1957. Punaisen värinsä maja sai seuraavana vuonna ja sen jälkeen on keittiötä ja tupaa kunnostettu säännöllisin väliajoin.

Alkuvuosien toinen suuri työ ja talkoohengen osoitus oli koko alueen kattavan kasteluverkoston rakentaminen. Tätä varten rakennettiin pumppuhuone painesäiliöineen ja maahan upotettuja putkia pitkin saatiin kasteluvesi Vanajavedestä johdettua kunkin palstan vesipostiin ja saunavesi saunoihin.

Alue sähköistettiin vuosina 1984–1985. Hämeenlinnan Energialaitos teki maakaapeliasennukset mökkien mittaritauluille ja siitä eteenpäin kukin mökin omistaja veti johdot omien tarpeittensa mukaisesti.

Kaupungin vesijohtovesi saatiin alueelle 1990-luvun lopulla ja kaksi vesivessaa vuonna 2001. Kaupungin viemäriverkkoon liityttiin vuonna 2014.

Vaikka aluetta on vuosien mittaan nykyaikaistettu, on sen yleisilme haluttu pitää alkuperäisenä ja hyvin hoidettuna. Palstoilla on edelleen hedelmäpuita, marjapensaita, kasvimaita ja kukkapenkkejä, vaikkei enää ihan tarkkaan noudateta alkuperäisiä ohjeita palstojen istutuksista. Niinpä alue on vuonna 2009 hyväksytty Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien kulttuuriympäristöjen (RKY) luetteloon.

Kantolanniemi kuvina

Kädessäsi on ainutlaatuinen kuvateos, jonka sivuille valokuvaaja Ulla Heinonen on ikuistanut alueen elämää Kantolanniemen siirtolapuutarhassa neljänä vuodenaikana. Se kertoo ihmisistä ja tunnelmista yhdessä Suomen hienoimmassa siirtolapuutarhassa.

Teosta elävöittää myös Pekka Palttalan laatima kartta alueesta.

Kirja juhlistaa hienolla tavalla 90 vuotta täyttävää Kantolanniemen siirtolapuutarhaa.

Teksti: Irja Appelroth